Puu on kasvaessaan kuin nippu pienen pieniä pillejä jotka ovat tiiviisti puun kuoren sisällä. Suuri osa näistä pilleistä kulkee pystysuoraan, osa poikkisuuntaan runkoon nähden. Näiden pillien sisällä puu kuljettaa kasvaessaan vettä lehtiin, josta vesi haihtuu taas maapallon kiertokulkuun. Veden mukana puuhun kuitenkin kulkeutuu myös puuta rakentavia aineita. Sellaisia joista esimerkiksi puiden pihka muodostuu.
Eri puilla on hieman erilaiset solurakenteet, ja joidenkin solut ovat avonaisemmat kuin toisten. Puut tuottavat myös keskenään erilaista pihkaa. Lehtipuut tuottavat pääasiassa mahlaa, juoksevampaa kuin pihka. Havupuut taas tuottavat selkeämpää pihkaa. Tahmeaa ja käsiin tarttuvaa.
Erityisesti kuusen solurakenne on sellainen, että puu sulkee rengashuokosensa kuivuessaan, eikä pihka juurikaan pääse karkaamaan puun sisältä pois. Kun puuta sitten poltetaan, laajenee pihka kuumetessaan ja koska se on pakattu tiiviisti solun sisään, räjähtää solu jossain vaiheessa auki. Tämä räjähdys aiheuttaa sen pienen paukkeen joka kuusta poltettaessa tulee. Vaikka männyssä on pihkaa aivan kuten kuusessakin, pauketta ei poltettaessa juuri kuulu. Tämä johtuu siitä, että männyn huokoset ovat avonaisempia ja pihka pääsee purkautumaan palamisen edetessä hallitummin puusta ulos.
Kuusen tavoin paukahtelevat myös eräät lehtipuut, esimerkiksi haapa ja paju. Syy tähän on samankaltainen; puun sisälle kertynyt pihka ja erilaiset eteeriset öljyt. Kuumetessaan ne laajenevat ja paukauttavat auki ympäröivää puun rakennetta.